Erittäin uhanalaisen suden kannan kasvu pysähtyi kiintiömetsästykseen
WWF:n mukaan on tärkeää seurata, mitkä ovat kiintiömetsästyksen pidemmän aikavälin vaikutukset susikantaan ja kiintiömetsästyksen tavoitteisiin nähden.
Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi tänään arvionsa susikannan koosta ja kehittymisestä sekä viimetalvisen suden kiintiömetsästyksen tuloksista.
Alkuvuonna metsästettiin kannanhoidollisen kiintiön puitteissa kuukauden aikana yhteensä 81 sutta, mikä vastasi noin 13:a prosenttia Suomen marraskuun 2025 susikannasta. Kiintiömetsästyksellä pyrittiin pysäyttämään susikannan kasvu sekä vähentämään paikallisesti konflikteja ihmisten ja susien välillä.
Kiintiömetsästyksen lisäksi metsästysvuonna 2025–2026 tapettiin Suomessa 43 sutta vahinkoperusteisin poikkeusluvin ja 12 sutta poliisin päätöksellä.
Suomen susikannan koon arvioitiin maaliskuussa 2026 olleen 430 sutta.
”Susi oli Suomessa erittäin uhanalainen jo ennen kiintiömetsästystä. Ei tule yllätyksenä, että kiintiömetsästyksen jälkeen Luken arvio on, ettei susikanta ole kasvanut. Suoran yksilömääräisen vähennyksen sijaan pidemmällä aikavälillä susikannan kehittymiseen vaikuttaa kuitenkin ennen kaikkea se, miten kiintiömetsästys vaikuttaa susilaumoihin ja sitä kautta susien lisääntymiseen ja yksilöiden liikkumiseen”, sanoo WWF Suomen ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen.
”Lisäksi Suomen susikannan geneettisen monimuotoisuuden tila on huolestuttava. Luken mukaan länsisuomalaiset sudet, joiden geneettinen monimuotoisuus on kapeampi kuin itäsuomalaisten susien, ovat runsastumassa ja levittäytymässä muualle maahan, kun taas Itä-Suomen osakanta taantuu. Viime talven kiintiömetsästyksessä pyrittiin säästämään lännessä eläviä itäisiä yksilöitä, mutta myös näitä yksilöitä jäi saaliiksi. Tämä on haitallista Suomen susikannan geneettiselle monimuotoisuudelle”, Tolvanen sanoo.
Laumojen hajottaminen saattaa johtaa uusiin ongelmiin
Luken julkaisemassa blogitekstissä kerrotaan, että kiintiömetsästyksen kohdealueilta on saattanut lähteä metsästykseltä välttyneitä yksilöitä vaeltelemaan muualle. Näin on voinut käydä etenkin silloin, jos perhelauma on hajonnut jommankumman tai molempien lisääntyvien yksilöiden jäätyä saaliiksi. Vaeltamaan lähtevät yksinäiset suden voivat joutua turvautumaan pienempään helpompaan saaliseen, kuten koti- tai tuotantoeläimiin ihmisasutuksen läheisyydessä.
Kokonaisten susilaumojen tappaminen saattaa johtaa myös siihen, että naapurilauma laajentaa reviiriään poistetun lauman alueelle, ja pidemmän ajan kuluessa tilalle voi myös tulla uusi susilauma. Susilauman poistaminen ei siis välttämättä vastaa kiintiömetsästyksen tavoitteeseen vähentää paikallisesti konflikteja ihmisten ja susien välillä.
Luken mukaan on epäselvää, mitä susikannan koolle ja levinneisyydelle tapahtuu, jos kiintiöpohjainen kannanhoidollinen metsästys jatkuu kutakuinkin samalla tasolla useita peräkkäisiä vuosia.
”Nyt on hyvin tärkeää selvittää ja seurata tarkkaan, mitkä kiintiömetsästyksen pidemmän aikavälin vaikutukset susikantaan ja kiintiömetsästyksen tavoitteisiin nähden ovat. Ennen kaikkea on syytä selvittää ennen uusia päätöksiä susikiintiöistä, miten kiintiömetsästys onnistui tavoitteessaan vähentää suden aiheuttamia vahinkoja ja sosioekonomisia haittoja. Siitä pelkkä susien yksilömäärä ei kerro”, sanoo Tolvanen.
Susia pyydetään edelleen laittomasti, mutta rikollisten jäljille on vaikeaa päästä