Lohi
Lohi on suurikokoinen vaelluskala, joka kehittyy meressä tai järvessä kutukypsäksi ja palaa sitten kotijokeensa lisääntymään. Suomalaisen lohen tarina on surullinen. Olemme menettäneet yli 90 prosenttia luontaisista lohikannoistamme jokien patoamisen, elinalueiden tuhoutumisen ja ylikalastuksen seurauksena.
Tietoa lohesta
Lohi on Suomen vesillä esiintyvien kalojen kruunaamaton kuningas. Se voi kasvaa yli puolitoistametriseksi vonkaleeksi ja painaa yli 30 kiloa. Uroksille eli kojamoille kasvaa kutuajan lähestyessä komea koukkuleuka.
Vielä 1900-luvun alussa lohi lisääntyi Suomessa yli 30 joessa, mutta nyt luontaisia villejä kantoja on enää Tornion- ja Simojoessa, Jäämereen laskevissa Teno- ja Näätämöjoessa sekä Laatokkaan laskevassa Hiitolanjoessa. Lohet eivät pääse nousemaan lisääntymisalueilleen, sillä valtaosa joistamme on padottu vesivoiman tarpeisiin.
Opi lisää lohen ravinnosta, lisääntymisestä ja elintavoista selaamalla alla olevaa kuvagalleriaa.
Lohi syö järvissä ja merellä pääasiassa kuoretta, muikkua, silakkaa ja piikkikaloja. Poikaset syövät joessa pääasiassa erilaisia selkärangattomia, ja isommat jokipoikaset käyttävät myös kalaravintoa.
Lohi syntyy ja elää ensimmäiset vuotensa joessa, mistä se vaeltaa mereen tai järveen syömään ja kasvamaan. Yleensä 2–3 meressä vietetyn vuoden jälkeen se palaa kotijokeensa lisääntymään. Vieläkään ei ihan tarkkaan tiedetä, miten lohet löytävät takaisin omille synnyinsijoilleen.
Suomessa on myös meren sijasta järveen vaeltavia lohikantoja, jotka luokitellaan äärimmäisen uhanalaisiksi. Viimeiset luontaiset järvilohikannat löytyvät Vuoksen vesistöstä ja Laatokkaan laskevasta Hiitolanjoesta.
Lohen kerrotaan saaneen nimensä Julius Caesarilta, joka antoi isokokoiselle kalalle nimen salmo. Myös salar-nimi on lähtöisin Roomasta: runoilija Ausonius käytti tätä nimeä Mosel-joen taimenesta.
Lohen uhat
Suomessa Itämeren ja Jäämeren lohikannat ovat vaarantuneita ja Saimaan järvilohikanta äärimmäisen uhanalainen. Suurin syy on jokien patoaminen vesivoiman tarpeisiin. Padot estävät lohia nousemasta lisääntymisalueilleen.
Lohikantamme kärsivät myös ylikalastuksesta. Itämerellä vuosittaiset kalastuskiintiöt ovat olleet merkittävästi suurempia kuin tieteellisen arvion mukaan olisi kestävää kalastaa. Viime vuosina lohen merikalastusta on rajoitettu, ja monet Itämeren lohikannat ovat päässeet elpymään. Ilmaston lämpeneminen ja Itämeren ekosysteemissä tapahtuvat muutokset uhkaavat kuitenkin jopa vahvimpia lohikantoja.
Itämerellä lohenkalastuksessa aiheuttaa ongelmia myös se, ettei eri jokien kaloja pystytä erottamaan toisistaan, jolloin saaliiksi jää kaloja sekä heikoista että vahvoista lohikannoista. Myös järjestelmällinen salakalastus on verottanut Itämeren lohikantoja. Merialueella pyydettyjä lohia on esimerkiksi raportoitu meritaimeniksi, joille ei ole ollut kalastuskiintiöitä. Tämän lopettamiseksi meritaimenen kaupallinen kalastus kiellettiin Itämeren avomerialueella vuoden 2019 alusta.
Järvilohi on uhanalaisempi kuin saimaannorppa
Äärimmäisen uhanalainen järvilohi rauhoitettiin vuonna 2016. Hiitolanjoessa lisääntyvä Laatokan järvilohi on elpynyt vauhdilla voimalaitospatojen purkamisen ja koskialueiden ennallistamisen myötä. Saimaan ja Pielisen järvilohi sen sijaan on sukupuuton partaalla, sillä voimalaitospadot estävät edelleen lohen luontaisen elinkierron. Saimaan järvilohen lisääntyminen ja elinkierto on täysin kalanviljelyn ja emokalojen ylisiirtojen varassa.
Itämereen vaeltava lohi on sallittu saalislaji sen uhanalaisuudesta huolimatta. Itämeren lohikannat ovat kärsineet huomattavasti liikakalastuksesta, vesistöjen patoamisesta, jokiuomien perkauksesta sekä ihmistoiminnan aiheuttamasta kuormituksesta. 2000-luvun aikana vahvimmat lohikannat ovat päässeet elpymään, mutta valtaosa Itämeren lohikannoista on edelleen kestävän tason alapuolella.
Itämerestä pyydettävä lohi on nykyään peräisin noin 30 luonnonvaraisesta lohikannasta. Lisäksi lohia istutetaan Itämereen ja siihen laskeviin jokiin. Nousulohimäärät ja poikastuotanto ovat kasvaneet erityisesti Pohjanlahden suurimmissa kutujoissa, mutta pienempien lohikantojen elpyminen on edelleen hidasta ja epävarmaa.
Jäämereen laskeva Tenojoki oli ennen yksi maailman tärkeimpiä lohijokia. Tenojoen lohimäärät alkoivat laskea rajusti 2000-luvun aikana, ja vuodesta 2021 lähtien lohenkalastus on jouduttu kieltämään kokonaan. Tenojoen lohikannan romahdus on ollut valtava isku paikalliselle saamelaiskulttuurille ja alueen matkailulle.
Ihmisen aiheuttamia haittoja on pyritty paikkaamaan istuttamalla jokisuihin ja merialueelle kalanviljelylaitoksilla kasvaneita lohia. Istutukset ovat kuitenkin ylläpitäneet liian kovaa kalastuspainetta, eivätkä ne muutenkaan ole toimineet toivotulla tavalla. Mereen ja jokisuihin tehtävien istutusten sijaan tulisikin keskittyä tuhottujen lohikantojen palauttamiseen avaamalla vaellusreittejä ja ennallistamalla lisääntymisalueita. Jokiin, joihin lohta yritetään palauttaa, voidaan myös istuttaa mätiä ja poikasia.
Mitä WWF tekee lohen suojelemiseksi?
Tavoitteenamme on Suomen jäljellä olevien lohikantojen elvyttäminen ja tuhottujen lohijokien palauttaminen. Näiden saavuttaminen vaatii muutoksia nykyisiin kalastuskäytäntöihin ja muihin hoitotoimenpiteisiin.
-
Parannamme lohien lisääntymismahdollisuuksia
Padot ja muut vesissä olevat esteet ovat suurin syy vaelluskalojen uhanalaisuuteen. Työskentelemme vesilain avaamiseksi, jotta vesivoimalat olisivat velvoitettuja rakentamaan patoihin kalatiet vaelluskalojen nousun mahdollistamiseksi. Käytöstä poistuneet ja energiantuotannolle merkityksettömät alle yhden megawatin tehoiset voimalat tulee purkaa kokonaan uhanalaisten vaelluskalakantojen elvyttämiseksi.
Lisäksi kunnostamme ja ennallistamme lohikalojen elin- ja lisääntymisympäristöjä talkoovoimin.
-
Vaikutamme kalastukseen liittyvään lainsäädäntöön
Lohenkalastuksen tulee perustua tutkijoiden määrittämiin kestäviin tasoihin. Lisäksi lohelle tulee säätää ylämitta, jotta suurikokoiset yksilöt pääsevät lisääntymään. Samasta syystä tulee myös luopua haitalliseksi osoittautuneesta kaupallisen kalastuskauden aikaistamisesta 1,5 kuukaudella.
-
Vaikutamme EU:n kalastuspolitiikkaan
Itämeren kalastuskiintiöt ovat osa EU:n kalastuspolitiikkaa. Ne vaikuttavat myös Suomen lohikantoihin. Vaikutamme siihen, että Itämeren kalastuskiintiöt perustuisivat Kansainvälisen merentutkimusneuvoston ICES:n tieteellisiin suosituksiin.
-
Autamme kuluttajia ja kalakauppiaita tekemään vastuullisia valintoja
Niin kauan kuin kalastuksen sääntely ja valvonta ovat monin paikoin puutteellisia, kalakaupan ja kuluttajien valinnat ovat äärimmäisen tärkeitä uhanalaisten kalojen suojelemisessa. Kalaoppaamme suosituksia seuraamalla voit valita lautasellesi kaloja elinvoimaisista kannoista.
Haluatko auttaa lohta?
Puretaan padot yhdessä!
Tule mukaan! Pelastamme tuhotut koskimaisemat, päästämme virtavedet vapaiksi ja annamme uhanalaisille lohikaloille mahdollisuuden lisääntyä. Kaikkia tarvitaan nyt, sillä purettavia ja ennallistettavia kohteita on satoja.
Puretaan padot yhdessä!
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
Lähde mukaan virtavesitalkoisiin
WWF:n kunnostaa ja ennallistaa uhanalaisten vaelluskalojen elinympäristöjä talkoovoimin. Tule mukaan tekemään tärkeää työtä, jonka jälkeen purot ja joet solisevat jälleen esteettä!