Usein kysyttyä WWF:n Luontolivestä

WWF:n Luontolive tuo luonnon lähellesi. Kamerat välittävät kuvaa upeista mutta harvinaisista eläinlajeista, joiden suojelemiseksi on vielä tehtävä töitä. Hankkeen mahdollistavat lukuisat tärkeät yhteistyökumppanit.

Kenen kanssa WWF on toteuttanut Luontoliven?

WWF on toteuttanut Luontoliven lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Teknisestä toteutuksesta vastaavat LiveEye ja Pukki Visuals. Lajeihin liittyvää asiantuntemusta, paikallistietoutta ja muuta korvaamatonta apua ovat tarjonneet lukuisat kumppanit, joiden tiedot löytyvät kameroiden omilta sivulta. Lisäksi kiitämme maanomistajia ja luvat myöntäneitä viranomaisia sujuvasta yhteistyöstä.

Minkä takia WWF välittää livekuvaa eri eläinlajeista?

WWF haluaa tarjota ihmisille mahdollisuuden harvinaisten lajien omakohtaiseen havainnointiin. Hankkeen tavoitteena on levittää tietoa harvinaisista ja uhanalaisista lajeista ja niiden kohtaamista uhkista. Samalla pyrimme edistämään luonnonsuojelun yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja innostamaan ihmisiä osallistumaan suojelutoimiin. Kuvaamisella voidaan edistää myös opetusta, tutkimusta ja valistusta.

Miksi tietoa harvinaisista lajeista on tarpeen edistää?

Uskomme, että tieto ja omakohtaiset – vaikka sitten internetin livekameran välityksellä saadut – kokemukset harvinaisista ja uhanalaisista lajeista, niiden elintavoista, ainutlaatuisuudesta ja uhanalaisuuden syistä edistävät ymmärrystä niiden suojelun tarpeesta. Lisäksi uskomme, että on tärkeää tarjota kelle hyvänsä mahdollisuus saada omakohtaisia luontokokemuksia. Tällöin joidenkin ihmisten asenne luontoa kohtaan voi muuttua suopeammaksi.

Mitä kameroita Luontolive-sivuille tullaan avaamaan?

Kamerahankkeista tiedotetaan aina tapauskohtaisesti suunnitelmien edetessä.

Miten WWF takaa, että eläimiä näkyy kuvassa?

Emme voi taata, että eläimiä näkyy kuvassa. Kamerat on kuitenkin asennettu paikkoihin, joissa mahdollisuudet nähdä harvinaisia ja uhanalaisia lajeja ovat hyvät. Maltti on – tässäkin tapauksessa – valttia.

Elävätkö kaikki WWF:n Luontolivessä nähtävät eläimet villeinä luonnossa?

Pääsääntöisesti kaikki WWF:n Luontolivessä nähtävät eläimet elävät luonnossa vapaina.

Miten voin osallistua WWF:n Luontoliveen?

Voit osallistua Luontoliveen katsomalla, jakamalla, peukuttamalla – tai sitten vain yksinkertaisesti nauttimalla. Jos jaat Luontoliveä sosiaalisessa mediassa, käytä hashtagia #luontolive. Levitetään yhdessä tietoa upeasta luonnostamme ja lajeistamme!

Kerätäänkö Luontolivellä rahaa?

Varainhankinta ei ole Luontolive-hankkeen päätavoite, ja joidenkin kameroiden osalta kuvauslupa rajoittaa materiaalin käyttöä. Esimerkiksi Norppaliven kohdalla lupa on sellaisen materiaalin tuottamiseen, jolla edistetään saimaannorpan suojelua palvelevaa tutkimusta, opetusta ja valistusta tai hankitaan varoja saimaannorpan suojeluun. Varoista vähintään 70 % käytetään luonnonsuojelun tarpeisiin ja enintään 30 % käytetään raportointiin, hallintoon ja varainhankintaan. Voit tutustua toimintaamme ja varainkäyttöömme lisää täällä.

Häiritseekö kuvaaminen eläimiä?

Kamerat asetetaan niin, etteivät ne häiritse eläimiä. Myös kameroiden asentaminen ja huoltokäynnit tehdään niin, ettei eläimille aiheudu haittaa. Kuvaamisessa käytettävät laitteet ja välineet on asennettu paikalleen siten, etteivät ne houkuttele ulkopuolisia henkilöitä kuvauspaikkojen läheisyyteen. Useimmissa tapauksissa kameran kuvauskulma rajataan siten, etteivät paikat ole tunnistettavissa. Asiantuntijat auttavat parhaan kuvauspaikan valinnassa. Kameran asettamiseen on hankittu aina myös maanomistajan lupa.

Missä kamerat tarkalleen ottaen sijaitsevat?

Emme voi paljastaa useimpien kameroiden sijaintia, jotta eläinten turhalta häirinnältä vältytään.

Miksi kaikissa kameroissa ei ole ääntä?

Kameran sijaintien vuoksi mikrofoni saattaa tallentaa ääniä, joita ei ole tarkoitettu julkiseen levitykseen – olemme erityisen tarkkoja yksityisyyden suojan takia. Valitsemme huolella, minkä kameran yhteydessä ääni tuo enemmän lisäarvoa kuin haittaa.

Mitä jos kameran paikka paljastuu?

Jos Luontoliven kameroiden sijainnit tulevat julki, WWF joutuu mahdollisesti lopettamaan lähetyksen ennen aikojaan. Harkinta tehdään tapauskohtaisesti.

Miksi kuva katkeaa?

Lähetys voi katketa joksikin aikaa eri syistä: kameran akku voi loppua tai mobiiliyhteys katketa. WWF yhteistyökumppaneineen korjaa vian aina niin nopeasti kuin mahdollista.

Millaista kuvaustekniikkaa Luontolivessä käytetään?

Livekamerat toimivat pääosin aurinkoenergian avulla. Pimeinä vuodenaikoina käytetään joko ladattavia akkuja tai suoraa verkkovirtaa jos sellaista on saatavilla. Kameroiden tekniikasta vastaa Live Eye Oy, joka on toteuttanut järjestelmän valvontakameroiden ja mobiiliyhteyksien varaan.

Onko WWF huomioinut ihmisten yksityisyyden suojan?

On. Kamerat on naamioitu niin, ettei se häiritse eläimiä, mutta lähistölle eksyvä ihminen huomaa sen. Kameroiden vieressä myös ilmoitetaan kuvauksesta, ja kameroiden kuvakulmat on pyritty valitsemaan niin, ettei ihminen tahtomattaan tule kuviin. Jos kameraan liittyy ääni, varoaluetta pyritään laajentamaan niin ettei mikrofoni tallenna yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia keskusteluja. Äänen tallennuksesta ilmoitetaan myös alueella olevissa varoituslapuissa.

Voinko julkaista Luontoliven videostreamin omilla/yritykseni sivuilla?

Et. Streamia ei saa ilman erillistä lupaa sisällyttää muille sivuille tai sosiaaliseen mediaan.

Voinko näyttää Luontoliveä televisioruudulla/infonäytöllä?

Voit. Jos näytössä on nettiyhteys ja selain, voit helposti avata playerin kokoruudun tilaan.

Voinko käyttää Luontoliveä omassa tapahtumassani?

Voit. Kerro tapahtumasta meillekin käyttämällä hashtagia #luontolive.

Missä kamera sijaitsee?

Kamera sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan rannikolla Liminganlahdella. Alue tunnetaan Suomen kenties kansainvälisesti arvokkaimpana lintuvetenä. Kamera on sijoitettu lahdella sijaitsevaan merikämppään, josta kuvataan kohti rantaniittyjä. Rakennus sijaitsee luonnonsuojelualueella ja on yksityisomistuksessa. Lisätietoa Liminganlahden historiasta ja merikämpistä.

Mitä kamerassa voi nähdä ja kuulla?

Kameran päätähtiä ovat tuhannet muuttomatkansa varrella lepäilevät hanhet ja kurjet. Odotettavissa on näyttäviä ohilentoja ja äänimaisemia erityisesti auringonnousun aikaan, jolloin hanhet ja kurjet siirtyvät yöpymispaikasta ympäröiville pelloille ruokailemaan. Lisätietoa Liminganlahden luonnosta ja lajeista.

Miksi kamera on toisinaan pois päältä?

Kamera toimii aurinkosähköllä, joten livelähetys on päällä syksyn sään ja valoisuustilanteen mukaan. Aurinkopaneelit lataavat akkuja, mutta näin syksystä virta ei välttämättä riitä yön yli.

Miksi kuvassa näkyy puukaide?

Kamera on sijoitettu merikämppä -rakennuksen seinään. Kaide on jätetty kuviin, koska sen päällä saattaa piipahtaa mm. merikotka ja muita lintuja.

Miksi kamerassa kuuluu lintujen ääniä, mutta niitä ei näy?

Liminganlahden alue on laaja. Odotamme, että muuton edistyessä lintuja tulisi yöpymään myös kameran kuvaamalle alueelle.

Miksi WWF haluaa nostaa hanhia esiin ja suojella niitä?

Hanhet kuuluvat Suomen luontoon siinä missä muutkin lajit. Lisäksi moni hanhilaji Suomessa on tai on ollut uhanalainen, joten ne kaipaavat suojelua. Jokaisella valtiolla on velvollisuus turvata luonnon monimuotoisuus omalla alueellaan. Suomalaista luontoa voi suojella vain Suomessa. Uhanalaisia lajeja yritetään elvyttää suojelutoimilla.

Mitä eri hanhilajeja Suomessa elää ja mitkä niistä ovat uhanalaisia?

Suomessa tavataan yhdeksän hanhilajia. Neljä niistä pesii säännöllisesti maassamme, viisi on säännöllisiä läpimuuttajia.

Valkoposkihanhi lienee nykyisin tunnetuin hanhilajimme. Se on arktinen laji, joka on alkanut pesiä muuttoreittinsä varrella Suomessa. Itämeren kanta sai alkunsa eläintarhoista vapautetuista yksilöistä, ja vahvistui kun villejä lintuja alkoi pesiä niiden seurassa. Valkoposkihanhet ovat nousseet lehtijuttuihin ja herättävät joissakin ihmisissä jopa suuttumusta, koska niitä nähdään kaupunkien uimarannoilla ja nurmikoilla välillä runsaastikin. Muuttomatkoillaan arktisia valkoposkihanhia levähtää suuria määriä Itä-Suomessa, mistä koituu viljelijöille satotappioita. Niistä maksetaan korvauksia ja niihin on etsitty myös muita ratkaisuja, kuten hanhipeltoja.

Kanadanhanhi on valkoposkihanhen sukulainen, joka havaittiin Suomessa ensimmäisen kerran 1955 Hailuodossa. Niiden istuttaminen maahamme alkoi 1960-luvulla. Kanadanhanhi on alun perin pohjoisamerikkalainen laji, jota alettiin istuttaa Eurooppaan jo 1600-luvulla. Nykyisin Suomessa pesii 7000–10000 kanadanhanhiparia ja laji luetaan elinvoimaiseksi.

Kaakkois-Suomen läpi muuttaa sepelhanhia, jotka pesivät arktisilla alueilla Venäjällä. Sepelhanhet muuttavat toukokuussa talvehtimisalueiltaan Pohjanmeren rannikolta pesimäseuduilleen Siperiaan toukokuussa. Sepelhanhet eivät pysähdy lepäilemään Suomessa suurin joukoin.

Nykyisin elinvoimainen merihanhi oli vielä muutama vuosikymmen sitten hyvin harvinainen. Laji taantui sodan jälkeen liiallisen metsästyksen seurauksena. Metsästysrauhoituksen ansiosta laji on runsastunut elinvoimaiseksi ja nykyisin sitä voidaan taas metsästää kestävästi. Merihanhet pesivät pääosin rannikkoalueilla.

Lyhytnokkahanhi ja tundrahanhi pesivät arktisilla alueilla ja muuttavat Suomen läpi toukokuussa ja syyskuussa. Lyhytnokkahanhia tavataan levähtämässä muuttoreittinsä varrella erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla. Pääosa Suomessa levähtävistä tundrahanhista jatkaa muuttomatkaansa kohti arktisia pesimäalueita ja syksyisin kohti Pohjanmeren rannikkoseudun talvehtimisalueita.

Maassamme tavattavista hanhista kolme on uhanalaisia: taigametsähanhi on vaarantunut, tundrametsähanhi erittäin uhanalainen ja kiljuhanhi äärimmäisen uhanalainen.

Metsähanhi jaetaan kahteen alalajiin: taigametsähanheen ja tundrametsähanheen.

Taigametsähanhen pesimäalueet ovat Itä-Suomen ja Lapin suo- ja metsäalueilla. Se on taantunut voimakkaasti metsästyksen ja soiden ojitusten takia, ja se on toistaiseksi rauhoitettu metsästykseltä. Esimerkiksi Liminganlahden metsästysrauhoitusalueen ansiosta alueella levähtää nykyisin enemmän metsähanhia kuin aikaisemmin.

Tundrametsähanhia pesii Suomessa joitakin pareja puuttomalla tunturialueella Pohjois-Lapissa, mutta pääosa kannasta pesii Venäjän tundralla.

Kiljuhanhi on myös tunturialueiden laji. Se on nykyisin äärimmäisen uhanalainen. Vielä 1900-luvun alussa se oli yleinen ja runsaslukuinen pesimälaji, ja niitä nähtiin Oulun seudulla muuttomatkan varrella jopa noin 10 000 yksilöä. Kiljuhanhen nykyiset tunnetut pesimäalueet sijaitsevat Pohjois-Norjassa. WWF:n kiljuhanhityöryhmä on seurannut ja kehittänyt kiljuhanhen suojelua jo 40 vuoden ajan osana laajempaa kansainvälistä suojeluyhteistyötä. Kiljuhanhi on runsastunut sitten 2000-luvun alun, jolloin sitä pesi vain Norjassa vain joitakin kymmeniä pareja. Vuonna 2023 kiljuhanhet saivat seurantahistorian suurimman määrän poikasia, yhteensä 83.

Mikä on WWF:n kanta siihen, että hanhet aiheuttavat haittaa ja satotappioita maataloudelle?

Hanhet kuuluvat luontoon ja monet lajeista ovat rauhoitettuja. Samalla on tärkeää, että niiden aiheuttamista satovahingoista maksetaan korvauksia. Korvauksia hanhien aiheuttamista vahingoista maksetaan Suomessa miljoonia euroja vuodessa. Lisäksi hanhipellot ovat toimiva tapa hallita hanhien maataloudelle aiheuttamia vahinkoja.

Mitä hyötyä hanhista on ekosysteemille?

Hanhet ovat osa luontoa ja sen monimuotoisuutta kuten ihminenkin. Niillä on arvoa omana itsenään, vaikka niistä välillä koituisikin haittaa ihmisen toiminnalle. Toisaalta hanhista on ihmiselle hyötyäkin esimerkiksi riistana. Hanhet ovat kasvinsyöjiä ja laiduntavat esimerkiksi merenrantaniityillä. Laiduntaminen pitää rantaniityn kasvillisuuden avoimena ja estää voimakaskasvuisia kasveja tukahduttamasta heikompia kilpailijoita. Siten hanhet ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta.

Miksi kameran kuva on ajoittain suttuinen esimerkiksi sääksikameraan verrattuna?

Eri Luontolive-lähetyksissä käytetään hieman erityyppisiä kameroita tilanteen mukaan. Sääksiliven kamerassa on poikkeuksellisen hyvä erottelukyky hämärässä, Liminganlahdella taas on huonompi valovoima, koska sinne on asennettu etäohjattava isolla zoomilla varustettu kamera.

Suurin kuvalaatuun vaikuttava tekijä on kuva-alalla tapahtuva liikkeen määrä. Vesi ja ruovikko elävät ja liikkuvat tuulen mukana, joten kamera joutuu tekemään paljon kuvan pakkaamista. Se näkyy huonompana kuvan laatuna. Esimerkiksi sääksikamerassa etualalla oleva pesä on tässä mielessä huomattavasti helpompi kuvauskohde kuin laaja vesialue.

Näistä muuttujista johtuen kuvan laatu vaihtelee.

Minkälainen laji itämerennorppa on?

Itämerennorppa (Pusa hispida botnica) on yksi norpan (Pusa hispida) alalajeista. Sukulaisensa saimaannorpan (Pusa hispida saimensis) tavoin se tarvitsee lunta ja jäätä selviytyäkseen: itämerennorppa synnyttää poikasensa ahtojääkasaumaan tai lumikinokseen.

Vielä 1900-luvun alussa norppa oli Itämeren runsaslukuisin hylje. Metsästyksen ja ympäristömyrkkyjen vuoksi Itämeren norppakanta hupeni 200 000 yksilöstä vähimmillään noin 5 000 yksilöön.

Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa itämerennorppa on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Itämeren suojelukomissio HELCOM on luokitellut sen koko Itämeren laajuisessa tarkastelussa vaarantuneeksi.

Missä päin Itämerta norppia elää?

Itämerennorpan lisääntymisalueita on Perämerellä, Saaristomerellä, Suomenlahden itäosassa ja Viron saaristossa. Satunnaisesti itämerennorpan voi tavata kaikilla merialueillamme, mutta Perämerta lukuun ottamatta useimmiten merialueillamme nähty hylje on halli eli harmaahylje.

Kuinka paljon itämerennorppia on?

Tällä hetkellä itämerennorppia on noin 20 000. Suomen itämerennorpista suurin osa elää Perämerellä, jossa norppia myös metsästetään. Suomen eteläiset norppakannat Saaristomerellä ja itäisellä Suomenlahdella ovat hyvin pieniä: Saaristomerellä arvellaan elävän noin 200–300 yksilöä ja itäisellä Suomenlahdella korkeintaan sata yksilöä, joista valtaosa Suomenlahden perukassa Venäjän puolella.

Mitkä ovat itämerennorpan suurimmat uhat?

Ilmastonmuutos on itämerennorpalle iso uhka. Norppa on arktinen laji, joka on pesinnässään riippuvainen lumesta ja jäästä. Esimerkiksi Saaristomerellä jäätalvi kestää keskimäärin enää muutaman viikon, ja monina vuosina Saaristomeren norppien kuutit syntyvät taivasalle.

Ilmastonmuutoksen lisäksi itämerennorppia uhkaavat muun muassa lisääntyvä laivaliikenne, öljypäästöt ja hukkuminen kalanpyydyksiin. Itämerennorppia saa metsästää vain Perämerellä ja Merenkurkussa. Norppia saatetaan kuitenkin myös ampua laittomasti tai vahingossa harmaahylkeen metsästyksen yhteydessä.

Miksi itämerennorppaa pitää suojella?

Saaristomeren ja Suomenlahden pienet norppakannat ovat vaarassa hävitä. Jos ne häviävät, niiden mukana saattaa kadota ainutkertaista monimuotoisuutta, ja norpan levinneisyysalue Itämerellä supistuu suuresti. Norppia on ollut Itämerellä jo yli 10 000 vuotta, ja lajin säilyttäminen kaikilla sen nykyisillä elinalueilla on ihmisen vastuulla. Myös EU:n luontodirektiivi edellyttää, ettei lajien levinneisyysalue saa pienentyä.

Itämerennorppa on ravintoketjun huipulla, joten sen häviämisellä voisi olla arvaamattomia seurauksia.

Kun norppia on Perämerellä tuhansittain, minkä takia eteläisten norppakantojen suojelu on tärkeää?

Vielä ei tiedetä, ovatko eri lisääntymisalueiden itämerennorppakannat eriytyneet toisistaan. Jos esimerkiksi Saaristomeren populaatio on jo geeneiltään eriytynyt muista, sillä saattaa olla ominaisuuksia, jotka ovat ainutlaatuisia.

EU:n luontodirektiivi edellyttää, ettei lajien levinneisyysalue saa pienentyä. Norpan esiintymisalue pienenee huomattavasti, jos norppa häviää Saaristomereltä tai vaikkapa itäiseltä Suomenlahdelta.

Mitä WWF tekee itämerennorpan auttamiseksi?

Norppien auttaminen tarkoittaa ennen kaikkea ilmastonmuutoksen hillitsemistä, sillä norpan poikaset ovat riippuvaisia lumesta ja jäästä. Sen lisäksi Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hankkeessa selvitetään parhaillaan, voisiko eteläisten itämerennorppien kuuttien selviytymistä auttaa pesäkatoksin.

Itämerennorpan suojelu tulee myös saada vahvemmin viranomaisten asialistalle. WWF perusti jo vuonna 1986 merihyljetyöryhmän, joka työskentelee erityisesti itämerennorpan suojelemiseksi. Eteläisille itämerennorppakannoille on kiireellisesti laadittava Suomessa oma suojelu- ja tutkimusohjelmansa, kuten saimaannorpallekin on laadittu.

Lisäksi WWF rahoittaa ja tekee norppalaskentoja, joiden avulla saadaan tietoa norppien määristä ja alueellisesta sijoittumisesta. Tuemme myös tutkimusta, jonka tarkoituksena on tunnistaa ja kuvata itämerennorppia Saaristomerellä.

Mitä minä voin tehdä?

Liittymällä Itämeri-kummiksi autat itämerennorppaa. Kummien tuella suojelemme Itämerta ja sen lajeja pitkäjänteisesti.

Voiko itämerennorpalle tehdä keinopesiä?

Keinopesien kehittely saimaannorpalle on jo alkanut. Vuonna 2020 yhteen Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden asentamaan kelluvaan keinopesään syntyi Saimaalla poikanen. Paljon ankarammissa meriolosuhteissa tällaiset kelluvat keinopesät tuskin voivat olla toimiva ratkaisu, mutta Saaristomerellä selvitetään, voidaanko itämerennorpan kuuttien selviytymistä auttaa luodoille asennettavin pesäkatoksin. Tätä työtä tehdään parhaillaan Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hankkeessa Turun ammattikorkeakoulun johdolla. Huhtikuussa 2023 saatiin tieto ensimmäisistä onnistumista, joista voit lukea tästä: Historiallisia uutisia: Itämerennorppa synnytti kuutin ihmisen rakentamaan keinopesään.

Minkä kokoinen itämerennorppa on?

Itämerennorppa on yleensä 100–160 cm pitkä ja painaa 50–90 kg.

Miten vanhaksi norppa elää?

Saimaannorppien elinikä jää usein alle kymmeneen vuoteen, mutta niiden tiedetään parhaimmillaan eläneen jopa yli 30-vuotiaaksi. Itämerennorpasta on paljon vähemmän vastaavaa tutkimusaineistoa, mutta niiden elinikä lienee samaa luokkaa kuin Saimaalla.

Mitä itämerennorppa syö?

Norppa syö etupäässä pientä parvikalaa sekä äyriäisiä, muun muassa kilkkejä. Silakka on itämerennorpan tärkein saaliskala.

Miksi Saaristomeren norppalivessä on useampia kameroita, ja miksi kuva vaihtuu?

Saaristomeren norppalivellä on tietoisuuden kasvattamisen ja luontoelämysten tarjoamisen lisäksi vahva tutkimuksellinen tavoite: se auttaa keräämään norpista tunnistusaineistoa tutkijoille.

Itämerennorpilla on saimaannorpan tavoin turkissaan yksilöllinen kuviointi, joka säilyy samanlaisena norpan koko elämän ajan. Turkin kiehkurakuviointi on kuin karvainen sormenjälki, jonka avulla norppayksilöt voidaan erottaa toisistaan.

Turkkikuvioiden valokuvatunnistusta eli photo-ID:tä on jo käytetty tehokkaasti saimaannorppien tutkimuksessa, ja nyt tavoitteena on kerätä itämerennorpista samanlainen tunnistuskortisto. Sen avulla voidaan esimerkiksi tarkentaa arvioita Saaristomeren norppakannan koosta ja norppien liikkumisesta.

Tätä tarkoitusta varten osa Saaristomeren norppaliven kameroista on etäohjattavia ja zoomattavia. Samalla kun toinen kamera välittää livekuvaa yleisölle, tutkijat voivat operoida toista kameraan. Siksi kameran kuva voi vaihtua yllättäen toiseen. Tutkijat tekevät työtään taustalla, joten kuvan palautuessa kuvan rajaus voi olla muuttunut. Tavoitteena on, että tutkimustoiminnan jälkeen kamerat jätetään kuvaamaan mahdollisimman kiinnostavaa näkymää.

Miksi norppahavainnot vähenevät kesän edetessä?

Norppien karvanvaihtoaika sijoittuu huhti-toukokuulle. Kesällä 2023 etäohjattava kamera poistetaan karvanvaihtoajan loputtua ja lähetystä jatketaan kesän ajan staattisella yleiskameralla. Kamera kuvaa muutamaa norppien suosimaa kiveä, mutta takeita norppien näkymisestä ei ole. Karvanvaihtoajan loppuminen vähentää lekotteluhetkiä ja veden korkeus vaikuttaa siihen, mitkä kivet norpat valitsevat lepäilyyn.

Voinko vaikuttaa siihen, mitä kuvassa näkyy?

Kameroiden etäohjaus liittyy tutkimuksellisiin tavoitteisiin, mutta yleisölle näytetään aina mahdollisimman kiinnostavia näkymiä. Säännöllistä mahdollisuutta kuvan kääntämiseen ja zoomaamiseen ei kuitenkaan ole. Jos ei-livenä olevassa kamerassa havaitaan jotain erityisen hienoa tai jännittävää, klippi voidaan ottaa talteen ja näyttää se yleisölle.

Minkäkokoinen lapinpöllö on?

Lapinpöllö on suuri, lähes huuhkajan kokoinen, petolintu. Sen siipien kärkiväli voi olla jopa 1,5 metriä.

Missä lapinpöllö pesii?

Lapinpöllö on vanhojen havu- ja sekametsien lintu. Sen pesä on useimmiten vanhassa petolinnun pesässä, joskus myös paksun lahokannon päässä. Lapinpöllö on luonnonsuojelulailla rauhoitettu laji.

Onko lapinpöllö uhanalainen?

Lapinpöllö ei ole tällä hetkellä uhanalainen, mutta vanhojen metsien ja järeiden pesäpuiden väheneminen uhkaavat sen mieluisinta pesimäympäristöä.

Kuinka paljon lapinpöllöjä on?

Lapinpöllö on Suomen harvalukuisimpia pöllöjä: Suomessa pesii vuosittain arviolta 300–2000 paria. Vuosittain pesivien parien määrä vaihtelee suuresti myyrätilanteen mukaan.

Miksi pöllöt ovat laatikossa?

Lapinpöllöjen luontaiset pesäpaikat ovat vähissä vanhojen metsien häviämisen vuoksi. Tämän takia lintuharrastajat asettavat metsiin pesälaatikkoja, jollaisessa WWF:n Luontolivessä kuvattava parikin pesii.

Miten lapinpöllöt lisääntyvät?

Lapinpöllö munii yleensä 3–6 munaa huhtikuun aikana. Poikaset kuoriutuvat noin kuukauden hautomisen jälkeen.

Missä lapinpöllökamera sijaitsee?

Keminmaalla Lapissa.

Miten kauan kameraa voi seurata?

Kamera on livenä pesinnän loppuun saakka. Jos pesintä etenee suotuisasti, poikaset kuoriutuvat noin neljän viikon hautomisen jälkeen. WWF:n Luontolivessä seurataan myös poikasten elämän alkutaivalta aina juhannukseen saakka.

Mitä poikueelle tapahtuu kun poikaset ovat poistuneet pesästä?

Kuoriutumisen jälkeen poikaset ovat pesässä kahden-kolmen viikon ajan, jonka jälkeen ne pudottautuvat maahan ja jatkavat itsenäisten taitojen hankkimista alueella liikkuen ja kiipeillen. Ne ovat taitavia kiipeilemään ja pääsevät puun runkoja pitkin hyvinkin korkealle.

Poikue pysyy yleensä pesän lähellä, kunnes ne oppivat lentämään noin 40 vuorokauden ikäisinä. Sen jälkeen poikaset siirtyilevät porukkana aina syyskuun loppuun/lokakuulle, jonka jälkeen poikue hajaantuu.

Minkälainen laji saimaannorppa on?

Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) on yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä. Se jäi eristyksiin Saimaalle noin 8 000 vuotta sitten, kun yhteys Itämereen jääkauden jälkeen katkesi maankohoamisen seurauksena. Saimaan sameisiin ja sokkeloisiin vesiin sopeutuneena saimaannorpalla on sukulaisiaan suuremmat silmät ja aivot. Viime vuosikymmeninä saimaannorppakanta on tehostuneiden suojelutoimien myötä hitaasti kasvanut. Saimaannorppa on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen ja tarvitsee suojelua vielä pitkään.

Kuinka paljon saimaannorppia on?

Metsähallituksen asiantuntija-arvion mukaan saimaannorpan kannan koko on nyt noin 430 yksilöä. Kannalla tarkoitetaan talvehtinutta yksilömäärää ennen helmi-maaliskuussa syntyneitä poikasia eli kuutteja. Metsähallituksen vuosittain tekemä arvio on ainoa kattava, maastoinventointiin perustuva ja tieteelliseltä pohjalta tehtävä kannan arvio.

Missä päin Saimaata norppia elää?

Koko Saimaa on historiallisesti saimaannorpan levinneisyysaluetta. Norppa katosi välillä Pohjois-Saimaalta ja Puruvedeltä kokonaan, mutta viime vuosina se on alkanut levittäytyä uudestaan näille alueille. Myös Etelä-Saimaalla norppakanta on viime vuosina hitaasti elpynyt. Edelleen kanta keskittyy voimakkaasti keskiselle Saimaalle, Savonlinnan etelä- ja pohjoispuolelle. Yli puolet norpan poikasista syntyy Pihlajavedellä ja Haukivedellä.

Mitkä ovat saimaannorpan suurimmat uhat?

Norppa metsästettiin liki sukupuuttoon 1900-luvulla, ja nykyään sen suurimmat uhat ovat ihmisten harjoittama verkkokalastus ja ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Tästä huolimatta sinnikäs suojelutyö on tuottanut tulosta ja norppakanta on hitaasti kasvanut Saimaalla viime vuosikymmeninä.

Miksi saimaannorppaa pitää suojella?

Saimaannorppia elää vain Suomessa. Jos norppa häviää Saimaalta, se häviää koko maailmasta. Siksi meille suomalaisille onkin kunnia-asia pelastaa norppa sukupuutolta.

Mitä WWF tekee norpan suojelemiseksi?

Olemme suojelleet saimaannorppaa aktiivisesti vuodesta 1979. Tuotamme tietoa, toimimme kentällä, vaikutamme päätöksentekoon, toimimme yritysten kanssa ja teemme ympäristökasvatusta. Suojelun ansiosta norppakanta on säilynyt ja kasvanut Saimaalla. Norppa tarvitsee kuitenkin suojelua vielä pitkään. Lue lisää työstämme.

Mitä minä voin tehdä?

Kalanpyydysten aiheuttama sivusaaliskuolleisuus on suuri uhka saimaannorpalle. Jos asut tai mökkeilet Saimaalla, nosta kalaverkot pysyvästi vesistä ja käytä kalastukseen norppaturvallista katiskaa, niin kasvatat merkittävästi etenkin nuorten, kokemattomien norppien mahdollisuuksia selviytyä. Voit myös ryhtyä WWF:n tukijaksi.

Ilmastonmuutos uhkaa sulattaa norppien lumipesät. Eikö saimaannorppia voisi siirtää pohjoisemmaksi turvaan?

Siirtoistutusta on kokeiltu 1980-luvulla tutkimusmielessä erääseen Saimaan vesistöstä erilliseen lampeen, mutta yritys epäonnistui. Isoimpana syynä siihen, miksi istutuksia toisiin vesistöihin ei tällä hetkellä edes harkita on se, että Saimaankin kanta on edelleen aivan liian pieni. Jotta siirtoistutus johonkin toiseen vesistöön voisi edes teoriassa onnistua, olisi uusi istutettava kanta perustettava geneettisistä syistä vähintään useista kymmenistä yksilöistä, eikä sellaista määrää saimaannorppia ole mistään ”otettavissa”. Sen sijaan siirrot Saimaan sisällä voivat joissain tapauksissa tulla kyseeseen, koska kanta on reuna-alueilla hajanainen ja yksilöt eivät välttämättä löydä lisääntymiskumppania. Tällainen kokeilu on myös tehty kerran ja se oli onnistunut.

Voiko saimaannorpalle tehdä keinopesiä?

Keinopesien kehittely on jo alkanut. Vuonna 2020 yhteen Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden asentamaan kelluvaan keinopesään syntyi poikanen.

Minkä kokoinen norppa on?

Aikuinen saimaannorppa on noin 130–145 cm pitkä ja painaa 50–90 kg.

Miten vanhaksi norppa elää?

Saimaannorppa voi elää jopa yli 30-vuotiaaksi.

Mitä norppa syö?

Saimaannorpan ravinto koostuu pääasiassa parvissa liikkuvasta pikkukalasta, kuten muikusta.

Kuinka nopea uimari saimaannorppa on?

Norppa ui keskimäärin noin 1-2 m/s nopeudella, mikä on lähes sama kuin ihmisen maksimaaliset suoritukset lyhyillä matkoilla. Miesuimareiden saavuttama maksimaalinen uintinopeus voi olla runsaat 2 m/s ja naisilla hieman alempi. Norppa vain jaksaa kauhoa huomattavasti pidempään – lähes ympärivuorokautisesti, jos on tarpeen.

Miten norppa nukkuu?

On vaikeaa määrittää sitä, kuinka monta tuntia norppa nukkuu. Norppa viettää noin 80 prosenttia ajastaan veden alla sen jälkeen, kun karvanvaihto on ohitse. Osa nukkumisesta tapahtuu vedessä niin sanottujen unisukellusten aikana. Ne ovat usein aamuyöntunteihin sijoittuvia erityisen pitkäkestoisia sukelluksia, jolloin norppien aineenvaihdunta hidastuu mahdollistaen esimerkiksi 12 minuutin unet kerrallaan. Torkkujen välillä norppa nousee pintaa hengittelemään vajotakseen taas syvyyksiin uneen. Erityisesti jos sataa ja on kurja keli, norppa nukkuu mieluummin sukelluksissa kuin sateessa kivellä. Muina vuodenaikoina kuin keväällä norppa torkkuu kivellä pääosin yöaikaan. Talvella norppa nukkuu lumipesässä.

Kuinka pitkään norppa voi sukeltaa?

Norppa viettää ajastaan veden alla jopa 80 prosenttia ajastaan. Se tekee matkaa sukelluksissa ja harrastaa pintauintia yleensä vain tarkkaillessaan jotain tai siirtyessään rannalle makuulle. Norpan hyvän sukelluskapasiteetin mahdollistavat veren ja lihasten hyvät happivarannot ja näiden varantojen säästeliäs ja tehokas käyttö. Norpalla on korkea hemoglobiiniarvo, joka on yli 250 g/l. Kaikista pisimmät sukellusajat (yli 20 minuuttia) on mitattu unisukelluksista.

Miten norppa suunnistaa?

Hämärissä vesissä suuntimisessa norppaa auttaa pimeään ja veteen sopeutunut näkö- ja viiksikarva-aisti.

Minkälainen laji sääksi on?

Kalasääski eli sääksi on keskikokoinen petolintu. Suomessa se on elinvoimainen laji, jonka pesimäkannaksi on arvioitu yli 1 100 paria. Sääksi on selkäpuolelta mustanruskea ja alapuolelta lähes kokonaan valkoinen.

Missä sääkset elävät?

Sääksi on eräs maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista. Suomessa sääksiä elää koko maassa. Ne rakentavat pesänsä useimmiten vanhan puun latvaan, joskus myös muille korkeille paikoille. Sääksi sisustaa pesänsä esimerkiksi sammalilla ja jäkälillä. Sääksen pesäpuu on rauhoitettu.

Miten ne lisääntyvät?

Sääkset ovat uskollisia pesäpaikalleen. Tämän vuoksi ne päätyvät yleensä pariutumaan saman kumppanin kanssa vuodesta toiseen, jollei kumppanin muutto pahasti viivästy tai tämä menehdy talven aikana. Ne munivat huhti-toukokuussa 1–4 munaa, joita hautoo pääasiassa naaras. Koiras ruokkii hautovaa naarasta

Missä sääkset talvehtivat?

Sääkset tekevät pitkän muuttomatkan, sillä ne talvehtivat pääasiassa Länsi-Afrikassa. Keväällä ne palaavat takaisin usein samaan pesään. Syysmuutto alkaa elokuun puolivälissä, kevätmuutto huhtikuussa.

Mitä sääksi syö?

Nimensä mukaisesti sille kelpaa ravinnoksi lähes pelkästään kala. Havaittuaan saaliin sääksi syöksyy, sukeltaa ja nappaa kalan kynsillään. Etelä-Suomessa yleisimpiä saalislajeja ovat monet särkikalat, joista lahna on monin paikoin erityisesti keväällä kutuaikana yleisin. Myös ahvenet ja pienet hauet ovat yleisiä saaliskaloja. Se saalistaa yleensä muutaman kilometrin säteellä pesästään.

Uhkaako jokin sääksiä Suomessa?

Painava pesä tarvitse alustakseen jykevän puun. Sääksiä uhkaakin pula pesäpaikoista, sillä metsätalouden takia vanhojen metsien määrä on huvennut vähiin.

Mitä WWF tekee sääksen suojelemiseksi?

WWF pyrkii monilla tavoilla edistämään sekä metsien suojelua että luonnon monimuotoisuuden turvaamista talousmetsissä. WWF on muun muassa julkaissut Metsänhoito-oppaan, joka esittelee suuren valikoiman keinoja, joiden avulla luonnon monimuotoisuuden, mukaan lukien sääksien, turvaaminen onnistuu metsän käsittelyssä.

Missä sääksikamera sijaitsee?

Kamera sijaitsee Saimaalla.

Miten WWF:n Luontoliven sääksikameran paikka löytyi?

Teemme yhteistyötä luontokuvaaja Juha Taskisen kanssa, joka on seurannut sääksipoikueen elämää jo useiden vuosien ajan.

Mitä lajeja suorassa lähetyksessä saattaa nähdä?

WWF:n talvilintukamerassa saattaa nähdä niin yleisiä kuin uhanalaisiakin talvehtivia lintuja. Kamerassa voivat vilahtaa muun muassa kuukkeli, talitiainen, sinitiainen, hömötiainen, käpytikka, palokärki, harmaapäätikka, närhi, korppi, varpuspöllö ja maakotka.

Voit lukea lisää lähetyksessä esiintyvistä lajeista täältä.

Ovatko kamerassa esiintyvät linnut uhanalaisia?

Osa WWF:n talvilintukamerassa esiintyneistä lajeista on uhanalaisia. Esimerkiksi hömötiainen on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi, varpuspöllö vaarantuneeksi ja kuukkeli silmälläpidettäväksi, eli lähes uhanalaiseksi. Niiden uhkana ovat etenkin metsien hakkuut, jotka ovat lisääntyneet suomalaisissa metsissä. Valtaosa Suomen hakkuista toteutetaan edelleen avohakkuina, mikä tarkoittaa käytännössä koko metsän kaatamista. Se on tuhoisaa lukuisille metsän asukeille. Kaadettujen puiden tilalle istutetaan ja kasvaa kyllä uusia, mutta talousmetsissä on vähemmän puulajeja kuin luonnonmetsissä ja puut keskenään saman ikäisiä. Tämä on ongelmallista, koska luonnostaan metsän kuuluisi olla monimuotoinen: siellä kuuluisi olla eri ikäisiä, kokoisia ja näköisiä puita. Vanhat metsät ovat metsäluonnon aarreaittoja monine harvinaisuuksineen, nuoret talousmetsät taas verraten köyhiä.

Mitä WWF tekee lähetyksessä nähtyjen lintujen auttamiseksi?

Tavoitteemme on, että vuoteen 2025 mennessä Suomen metsäluonnon monimuotoisuus on turvattu suojelemalla Suomen metsäpinta-alasta vähintään 17 prosenttia alueellisesti edustavasti ja harjoittamalla talousmetsissä ekologisesti kestävää metsätaloutta. Tästä hyötyisivät myös Luontolivessä esiintyvät metsälinnut. Lue lisää työstämme Suomen metsien hyväksi.

Voinko auttaa talvilintukamerassa nähtyjä lajeja?

Lähetyksessä nähtyjen uhanalaisten lajien auttaminen on helppoa – etenkin, jos omistaa metsää. Kokosimme vinkkejä, joita toteuttamalla metsänomistajat voivat varmistaa luonnon hyvinvoinnin ja lintujen viserryksen omissa metsissään.

Voiko lintuja auttaa ruokkimalla niitä talvella?

Ihmisen tarjoama talviruokinta voi auttaa monia lintuja selviämään talven yli. Se ei kuitenkaan ole ensisijainen keino uhanalaisten metsälintujen suojelemiseksi, sillä WWF:n Luontolivessäkin lehahtelevien hömötiaisten ja kuukkeleiden suurin uhka ovat hakkuut ja metsien yksipuolistuminen, eivät talvi ja pakkaset. Talviruokinta on ennen kaikkea mukava ja antoisa harrastus, jonka ansiosta lintuja pääsee tiirailemaan läheltä. Lue lisää talviruokinnasta.

Mitä talvilintukameran linnut syövät?

Linnuille on ruokintapaikalla tarjolla auringonkukansiemeniä, pähkinöitä, talia sekä naudan- ja sianihraa. Lisäksi paikalla pidetään maakotkia varten haaskaa, joka koostuu autojen alle jääneistä luonnonvaraisista eläimistä, kuten rusakoista. Kamerassa näkyvässä ruokintapuussa voi olla kahdentyyppistä ruokintaa: katsojille näkyviä pötköjä tai ruokintapuun isoihin koloihin kätkettyä ruokaa.

Lintujen ruokintapaikka sijaitsee Kuusamo Nature Photographyn hallinnoimalla alueella. Paikalla käy silloin tällöin luontokuvaajia, jolloin pähkinä- ja auringonkukkapötköt siirretään hieman sivummalle.

Linnuille tuodaan ruokaa säännöllisesti. Livekamerassa näkyvän ruokintapuun lisäksi alueella on neljä erillistä ruokintapistettä. Muut ruokintapaikat sijaitsevat kameran kuvaaman näkymän ulkopuolella. Lyhyiden talvipäivien aikana linnuille tarjotaan ruokaa usealla paikalla, jotta kaikki pääsevät tankkaamaan riittävästi pitkiä ja kylmiä öitä varten.

Kenen kanssa lähetys toteutetaan?

WWF:n Luontoliven talvilintukamera on toteutettu yhteistyössä luontokuvausyritys Kuusamo Nature Photographyn kanssa. Luontoliven teknisestä toteutuksesta vastaavat WWF, Live Eye ja Pukki Visuals.

Missä kalakamera sijaitsee?

Livekamera sijaitsee Varkauden Ämmäkoskessa. Keskellä Varkauden kaupunkia sijaitseva Ämmäkoski tunnettiin arvokkaana kalapaikkana jo 1500-luvulla. Varkauden kosket valjastettiin kuitenkin vuonna 1912 energian tuotantoon. Vuoden 1916 jälkeen Ämmäkosken yläosaan rakennettiin pato. Nykyinen suurikokoinen pato, jolla on säännöstelty kosken vesimääriä, on vuodelta 1972.

Viime syksynä padon ohi rakennettiin luonnonmukainen uoma, jota pitkin vaelluskalat pääsevät lisääntymisalueilleen Unnukkaan ja Kallaveteen. Uhanalaisten kalojen käyttöön palautui yli 750 neliökilometriä vesistöjä, jonne niillä on ollut yli sadan vuoden ajan rajalliset mahdollisuudet vaeltaa. Kamera sijaitsee nyt juuri Ämmäkosken uudessa ohitusuomassa.

Mitä lajeja kamerassa voi nähdä?

Lähetyksessä voi nähdä esimerkiksi uhanalaisia taimenia sekä yleisempiä sisävesien kaloja, kuten ahvenia, haukia, kuhia ja särkikaloja.

Missä taimenia elää?

Taimenta tavataan luonnonvaraisena tai istutettuna lähes koko Suomesta. Luonnonvaraisena taimenta esiintyy vain muutamissa vesitöissä ja alkuperäisten ja luonnonvaraistenkantojen häviämisen ja taantumisen vuoksi taimen on yleisesti luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Suomessa taimenen esiintyminen ja yleisyys johtuu siitä, että sen alueellisia kantoja on säilytetty ja ylläpidetty kalanviljelylaitoksilla ja niitä on istutettu vesistöihin kalastettavaksi ja usein luontaisen lisääntymisen estävien haitanaiheuttajien velvoiteistutuksina. Näitä haittoja ovat aiheuttaneet jokien patoajat tai kuormittajat. Taimenen säilyminen on ollutkin lähes täysin istutusten ja muiden tukitoimenpiteiden, kuten suojelun ja kalastuksen säätelyn varassa.

Taimenet vaeltavat ja kasvavat merillä, järvillä ja liikkuvat sitten sukukypsinä isojen reittivesien, kuten myös pienten purojen koskipaikkojen välillä. Jokien ja purojen koski- ja virtapaikat ovat taimenelle tärkeitä ensimmäisten vuosien elinympäristöjä. Siellä ne syntyvät kutusoraikoista ja kasvavat pieniksi jokipoikasiksi. Osa taimenista ei vaella, vaan elävät koko elämänsä hyvinkin rajatulla ja pienelläkin alueella. Taimen on hyvin sopeutuvainen ja se on levittäytynyt siksi istutusten vuoksi eri maailman eri kolkkiin. Toki viileä, happirikas ja puhdas vesi on elinehto ja ennen kaikkea esteettömät jokijatkumot.

Mistä luonnonvaraisen ja istutetun taimenen sitten erottaa toisistaan?

Rasvaevä on lohikaloille tunnusomainen, hieman pyrstön varresta selkäpuolelle sijaitseva nahka- tai kumimainen ja malliltaan hieman kynttä tai puolikasta oliivia muistuttava pieni evämäinen uloke.  Rasvaeväleikkauksien avulla eriytetään säilytettäviksi tarkoitetut yksilöt kalastettaviksi tarkoitetuista yksilöistä. Istutettavien lohien, järvilohien ja taimenten rasvaevän leikkaaminen tuli pakolliseksi vuoden 2017 alusta. Eväleikkaus koskee vähintään vuoden ikäisenä istutettavia kaloja. Määräys on säädetty valtioneuvoston asetukseen kalastuksesta.

Eväleikkaus tehdään kalanviljelylaitoksella tyypillisesti jo pienpoikasvaiheessa istukkaiksi viljeltävien kalojen ensimmäisenä talvena. Toki eväleikkaus on meillä vieläkin hieman uusi asia, niin kokeneemmillakin kalamiehillä on välillä vähän ihmettelemistä joidenkin saaliskalojen osalta. Lähes poikkeuksetta on hyvä varmistaa, että kalastatko mahdollisesti sellaisella alueella, jossa rasvaevälliset ja suojeltavat lohikalat tulisi vapauttaa.

Mikä taimenia uhkaa?

Vesien pilaantuminen, jokien patoaminen ja liiallinen kalastus ovat verottaneet varsinkin vaeltavia taimenkantoja jo useiden vuosikymmenten, jopa sadan vuoden ajan. Tilannetta tuleekin ponnekkaasti parantaa poistamalla turhia patoja, tehostamalla edelleen valistusta ja tietyin paikoin kalastuksen säätelyä sekä kunnostamalla puroja ja jokia taimenen lisääntymisalueiksi.

Vaelluksen aikana taimen kohtaa vaaroja, kuten vesivoimalaitoksien turbiineja ja kalastajien verkkoja sekä uistimia. Vaeltavilla taimenilla meneekin siis heikosti, joten siksi on tärkeä tunnistaa elinkierron eri vaiheet ja kohdistaa ongelmallisimpiin kohtiin suojelutoimia.

Miten taimenet lisääntyvät?

Taimenet nousevat jokiin ja puroihin lisääntymään. Alkuperäisiä, merestä kudulle nousevia kantoja on ollut noin 60. Nyt jäljellä on toista kymmentä, mutta osaan taimen on saatu palautettua myös myöhemmin tehtyjen kotiutusistutusten, kunnostusten ja esteiden poiston myötä. Sisävesien alkuperäisiä taimenkantoja on noin 30, joista uhanalisiksi on luokiteltu 24 kantaa.

Taimenen kutuaika sijoittuu yleensä lokakuuhun. Tarkempi kututapahtuma vaihtelee vuosittain muun muassa veden lämmön mukaan. Kutu voi sääolojen vuoksi mennä ohi muutamassa päivässä tai se voi jatkua jopa viikkoja. Järvilohi ja taimen vaativat kutualustakseen pieniä kiviä, johon ne hautaavat hedelmöitetyn mädin. Kuohkea ja raekooltaan monipuolinen soraikko oikeassa syvyydessä ja riittävässä virtapaikassa on onnistuneen kudun edellytys. Mädin tulee säilyä hapekkaissa olosuhteissa sekä paikoillaan talven ja kevättulvan yli. Siksi monessa koskipaikassa on myös kiellettyä koskissa ja soraikoilla kahlaaminen, etteivät mätijyvät tuhoudu kävellessäsi niiden päällä.

Miksi kalakameran kuva on välillä sameaa? 

On luonnollista, että jokivesi on ajoittain sameaa, varsinkin syyssateiden aikaan. Monissa sisävesissämme veden samentuminen on osa suurempaa ongelmaa, joka on ihmisen aiheuttama. Kuormittavaa maa-ainesta valuu jokiin ja järviin erityisesti pelloilta ja metsien hakkuualueilta.

Mitä WWF tekee uhanalaisten vaelluskalojen hyväksi?

Lukemattomista vanhoista vesistöjen patoluvista puuttuu niin sanottu kalatalousvelvoite eli esimerkiksi velvollisuus järjestää kalan esteetön kulku padon ohi. Työskentelemmekin virtavesiluontoa heikosti suojaavan vesilain muuttamiseksi siltä osin, että patoihin ja voimalaitoksiin velvoitetaan rakentamaan kalatiet.. Muussa tapauksessa esimerkiksi turhiksi esteiksi käyneet rakenteet voitaisiin purkaa uhanalaisten vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen tieltä tai huolehditaan koskialueiden jatkuvasta ympäristövirtaamasta, eli virtaamasta, jossa virtaveden ekosysteemi voisi voida hyvin, ilman häiriöitä.

Teemmekin konkreettista kenttä- ja sidosryhmätyötä poistamalla ja ohittamalla virtavesien, eli jokien ja purojen turhia esteitä. Tätä työtä olemme tehneet viimeisenä viitenä vuotena mm. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoittamissa Patokato ja Vauhtia vaellukseen -hankkeissamme. Lisäksi kunnostamme vaelluskalojen elin- ja lisääntymisalueita yritysyhteistyössä K-kalapolut (Kesko) hankkeessa ja nyt Metsäpurojen puolesta (Stora Enso ja Tornator).

Isompien ja vaikuttavien vesivoimapatojen purkuja olemme päässeet toteuttamaan myös yhdessä Lassi Leppisen säätiön antaman taloudellisen tuen kautta, kuten myös yksityisten tukijoidenkin tekemien lahjoitusten kautta.

Vuosina 2017-2022 olemme yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmiemme kanssa löytäneet ratkaisut poistaa tai ohittaa 50 vaellusestettä ympäri Suomea. Samaan aikaan olemme tehneet useita satoja lohikalojen kutusoraikkoja ja avanneet tai luoneet tärkeitä pienpoikasalueita jokipoikasille. Tarjoamme joka vuosi myös sadoille vapaaehtoisille tilaisuuden tulla talkoilemaan yhdessä uhanalaisen virtavesiluonnon ja lajiston hyväksi.

Yhdessä aktiivisten ja ympäristötietoisien kuluttajien kanssa olemmekin onnistuneet vaikuttamaan suomalaisten kauppojen ja ravintoloiden kalavalikoimiin WWF:n Kalaoppan kautta. Vihreällä listalla olevien kala- ja äyriäistuotteiden osuus on lisääntynyt markkinoillamme ja vältettävien punaisen listan lajeja on tarjolla enää hyvin vähän. Vastuullinen ja kestävän kalastamisen ovat punaisen listan lajien suojelutyössä avainasemassa.

Voinko itse auttaa uhanalaisia vaelluskaloja jollain tapaa?

Voimme jokainen osaltamme vaikuttaa vesistöjemme puhtauteen, roskaantumiseen ja vesistökuormitukseen. Voimme kalastaa kestävästi ja tehdä kalaostoksilla WWF:n kalaoppaan mukaisia kestäviä valintoja. Voit osallistua alueellasi virtavesien kunnostustalkoisiin tai osallistua valtakunnallisiin suurtalkoisiin turhien patojen purkamiseksi, sopivaksi katsomallasi summalla: https://wwf.fi/lahjoita/tee-kertalahjoitus/puretaan-padot-yhdessa/

Voit myös seurata WWF:n tapahtumakalenteria, jos paikkakunnallasi järjestetään vaelluskaloja auttavia talkoita ja ilmoittautua mukaan: https://wwf.fi/kalenteri/

Voiko kalakamerassa näkyä muutakin virtavesilajistoa?

Suorassa lähetyksessä voi aina tapahtua mitä vaan yllättävää. Kalojen lisäksi linssiin edessä voi vilahtaa joku nisäkäs, sukeltajalintu tai joku pienempi tai satunnaisempi virtavesilaji. Kannattaa katsoa ja tarkkailla, koska virtavesi on jatkuvassa liikkeessä ja sykkii elämää.

Kenen kanssa kamera on toteutettu?

WWF:n Luontoliven toteuttaminen ei olisi mahdollista ilman loistavia yhteistyökumppaneita.

Kalakameran sijoittaminen juuri padon ohi kaivettuun uuteen uomaan on osa Ämmäkoski-hankkeen seurantaa. Ämmäkosken hanke on osa vaelluskalojen luontaista elinkiertoa edistävää maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmaa, jossa parannetaan vaelluskalojen elinolosuhteita ja palautetaan vaelluskalakantojen luontaista lisääntymistä Suomen virtavesissä. Ämmäkosken ennallistamishanketta rahoittavat ja ohjaavat maa- ja metsätalousministeriön sekä WWF:n lisäksi Varkauden kaupunki, Stora Enso Oyj, Pohjois-Savon ELY-keskus ja hankkeen päätoteuttaja Navitas Kehitys Oy. Kalakameran teknisessä toteutuksessa mukana ovat olleet Varkauden kaupunki, Pukki Visuals, Live Eye ja WWF.