Tiikeri

Tiikeri (Panthera tigris) on suurin kissaeläin. Sen yhdeksästä alalajista kolme on jo kuollut sukupuuttoon. Jäljellä olevat tiikerit ovat vakavasti uhanalaisia. WWF:n tavoitteena on saada tiikerien määrä kaksinkertaiseksi vuoteen 2022 mennessä.

  • 3200yksilöä elää luonnossa
  • 10 mtiikerin loikka voi olla jopa kymmenmetrinen
©Klein et Hubert / WWF

WWF suojelee tiikereitä

WWF suojelee tiikereitä monipuolisin keinoin, kuten:

  • valvoo ja ehkäisee laitonta kauppaa tiikereiden ruumiinosilla
  • estää tiikereiden salametsästystä mm. salametsästyksen vastaisten joukkojen avulla
  • suojelee ja hoitaa tiikereiden elinalueita ja pyrkii luomaan yhteyksiä elinalueiden välille (ns. ekologisia käytäviä)
  • valistaa tiikereiden suojelun tärkeydestä mm. ympäristökasvatuksen ja koulutuksen keinoin
  • ehkäisee yhteenottoja ja ristiriitoja tiikereiden ja ihmisten välillä
  • kehittää tiikereiden elinalueilla asuvien ihmisten kestäviä elinkeinoja ja hyvinvointia sekä
  • seuraa tiikerikannan kokoa ja suunnittelee tiedon avulla tehokkaita suojelutoimia.

WWF:n tavoitteena on, että tiikerien määrä saadaan tehokkailla suojelutoimenpiteillä kaksinkertaiseksi vuoteen 2022 mennessä.

Lue lisää WWF:n tiikeriensuojelutyöstä (englanninkieliset verkkosivut).

Kannan koko ja alalajit

Luonnossa elävien tiikerien kokonaismääräksi arvioidaan tällä hetkellä 3 200 yksilöä. Määrä on romahtanut viimeisen vuosisadan aikana.

Tiikereistä erotetaan yhdeksän alalajia. 1900-luvulla kolme alalajia kuoli sukupuuttoon:

  • balintiikeri 1940-luvulla
  • kaspiantiikeri 1970-luvulla ja
  • jaavantiikeri 1980-luvulla.

Jäljellä olevat lajit ovat äärimmäisen tai erittäin uhanalaiseksi luokiteltuja. Tiikerin jäljellä olevat alalajit ovat:

  • amurin- eli siperiantiikeri
  • kiinan- eli amoyntiikeri
  • indokiinantiikeri
  • sumatrantiikeri
  • bengalin- eli intiantiikeri ja
  • malakantiikeri.

Levinneisyys

Tiikereiden elinpiiri rajoittuu nykyisin pirstoutuneisiin saarekkeisiin Intiasta Kaakkois-Aasiaan ja Sumatralle. Muutamia tiikereitä löytyy vielä myös Kiinasta ja Siperiasta.

Tiikerit elävät nykyisin pääasiassa kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla. Ne ovat sopeutuneet monenlaisiin elinympäristöihin: ikivihannista monsuuni-ilmaston metsistä aina Siperian koivuvaltaisille metsämaille asti.

Tiikerin levinneisyysalue ulottui aikoinaan aina Itä-Turkista ja Kaspianmeren eteläiseltä rannikolta itään manner-Aasian läpi Ohotan merelle ja etelään Etu-Intian niemimaan kautta Indonesian saarille.

Ominaispiirteet

Tiikeri on kissaeläimistä suurin. Sen turkki on oranssinpunainen ja mustanjuovikas.

Tiikereistä suurin on amurintiikeri. Sen tyypillisiä mittoja ovat:

  • pituus: uros 3,3 m, naaras 2,6 m ja
  • paino: uros 300 kg, naaras 100–170 kg.

Sumatrantiikeri on alalajeista pienin. Sen tyypillisiä mittoja ovat:

  • pituus: uros 2,4 m, naaras 2,2 m ja
  • paino: uros 120 kg, naaras 90 kg.

Lisääntyminen

Naarastiikerit saavuttavat sukukypsyyden 3–4 vuoden iässä ja urokset 4–5 vuoden iässä.

Tiikerinaaras kantaa pentujaan 104–106 päivää. Se synnyttää tavallisesti 2–3 pentua kahden, kolmen vuoden välein.

Ravinto ja reviirin koko

Tiikerit ovat tyypillisesti yksinäisiä metsästäjiä. Ne saalistavat pääasiassa kauriita ja villisikoja.

Naarastiikerin reviiri vaihtelee 10–20 neliökilometriin alueilla, joilla on runsaasti saaliseläimiä. Uroksen reviiri on vastaavilla alueilla 30–70 km2.

Siperiassa saaliseläimiä on vähän. Siellä naarastiikerit liikkuvat 200–400 km2:n ja urostiikerit jopa 800– 1000 km2:n suuruisilla alueilla.

Uhkat

Elinalueiden häviäminen ja pirstoutuminen

Tiikereitä uhkaa vakavasti elinalueiden häviäminen ja pirstoutuminen mm. maa- ja metsätalouden tieltä.

Elinalueiden supistuminen vaikuttaa tiikereiden lukumäärään myös epäsuorasti saaliskantojen niukkenemisen kautta. Lisäksi suuret saaliseläimet ovat monin paikoin vähentyneet kestämättömän metsästyksen takia.

Salametsästys

Viime vuosina laiton tiikerinmetsästys on paisunut valtavaksi ongelmaksi. Tiikerien ruumiinosille on kova kysyntä itämaisessa lääketeollisuudessa. Tilanne on vakava, vaikka hyviä tuloksia onkin saavutettu lainsäädäntöä ja rangaistuksia kiristämällä.

Höllentynyt rajanvalvonta on helpottanut pääsyä Kiinan, Korean ja Japanin villieläinmarkkinoille. Salametsästys on kasvanut räjähdysmäisesti erityisesti Venäjällä. Arvioidaan, että vuodesta 1990 lähtien jopa 50–70 siperiantiikeriä on tapettu vuosittain. Menehtyneiden tiikereiden lukumäärä on vieläkin suurempi, kun otetaan huomioon naarastiikereiden pienentynyt määrä ja tiikereiden monimutkaisten reviirijärjestelmien häiriintymisen seuraukset. Vain noin puolet pennuista selviää hengissä yli kaksivuotiaiksi.

Geneettisen vaihtelun taantuminen

Tiikeriä uhkaa myös geneettisen vaihtelun taantuminen. Tämä on seurausta kannan heikkenemisestä ja pirstoutumisesta eristyneisiin populaatioihin.

Tiikerikantojen geneettinen heikkeneminen on vaikuttanut kielteisesti mm. jälkeläisten kokoon ja elinkykyyn sekä urostiikereiden hedelmällisyyteen.

Vaino petovahinkojen vuoksi

Nälkäiset tiikerit hakeutuvat yhä useammin asutuille seuduille – usein kohtalokkain seurauksin. Esimerkiksi Kiinassa tuettiin vielä 1960-luvulla avoimesti tiikereiden hävittämistä, koska niitä pidettiin karjataloudelle haitallisina tuhoeläiminä.

Elinympäristön pirstoutumisen myötä yhteenotot ihmisen kanssa ovat lisääntyneet. Ne koituvat monen tiikerin turmaksi.

Tiesitkö, että…

  • Jokaisen tiikerin raitakuviointi on yksilöllinen.
  • Tiikerin loikan on nähty kantavan jopa 10 m.
  • Tiikerin tiedetään syöneen myös krokotiilejä, leopardeja ja karhuja.
  • Kiinantiikerin uskotaan olevan kaikkien tiikereiden esi-isä.

Perusta oma synttärikeräys!

Valitse kohde ja osoita merkkipäivän huomionosoitukset luonnon hyväksi.

Lue lisää

Antamalla rikastuu!

©WWF

Ihminen, joka näkee luonnon rikkauden, ei ole koskaan köyhä. Tue työtämme.

Tee kertalahjoitus